Heips!

Viimeinkin pääsin nettiin päivittämään blogia. Oli niin mukava reissu ettei toista!

Ensin mentiin junaan, käveltiin sinne asemalle heti ku äiti tuli töistä ja anto mulle ruokaa. Tais se syyä itekki samalla. Kuitenkin, siinä samassa akvaariossa oli toinen pieni koira kans. Se vinku paljon, mutta ei onneksi koko aikaa. Sen kanssa oli kiva nuuskia ja haistella, vaikka seki oli poika. Äiti vain valitti ku se ei saanu nukuttua ees kahta tuntia, mutta mie kyllä nukuin hyvin, ku mulla oli oma boksi. Äitin olis pitäny hommata itelleen teltta tai jotain, niin seki olis saanu oman paikan, eikä olis tarttenu istua ja maata siinä penkeillä.

Aamulla oltiin tosi aikasten perillä ja siellä oli paljon matkustajia siellä asemalla. Suurin osa meni ostaan aamupalaa ja mieki olisin halunnu, ku sieltä tuli niin hyvät hajut. Mutta äiti sano, ettei koirat saa mennä semmosiin paikkoihin, missä ruuasta pitää maksaa niin ei sitten menty. Äiti sitten vei minut ulos niin siellä piti vetää sitä joka pylväälle ja puulle, ku siellä ei ollu juuri yhtään puita tai mitään mihin pissata! Kamalia tuommoset kaupunkien keskustat.

Sitten me ootettiin bussia ja mentiin bussilla sinne Naukun luo. Se bussi oli semmonen kamalaa meteliä pitävä tosi iso auto. En ollu ennemmin ollu sellasessa. Onneksi Sami oli siellä vastassa melkein pysäkillä asti niin se sitten päästi minut ulos boksista ja pääsin nuuskimaan oikeita puita ja nurmikkoa. Nauku oli kans siellä sisällä vastassa, mutta se oli vähän pelottava. Äiti sano, että mie tunnen sen, mutta en mie kyllä sen hajuista ihmistä muistanu ainakaan kunnolla. Ne fretit mie kyllä muistin!

Naukun freteillä on kivoja leluja, varsinki ku sain leikkiä niillä koko ajan. Sitten ku myöhemmin ne fretitki pääsi ulos häkistä leikkimään minun kanssa niin oli mahtavaa! Se valkonen, Nemi oli kyllä ihan paras, vaikka se yrittiki aina purra minua. Muut ei tykänny leikkiä yhtä paljon. Yks niistä muuttu joulukuuseksi, tai sen häntä ainaki. Se kuulemma tarkotti sitä että se ei tykänny minusta. Mutta sitten se ei enää jonku ajan päästä välittäny, ku kävin sen luona nuuskimassa monta kertaa vaikka kiellettiinki. Niitten kanssa olis voinu leikkiä vaikka kuinka paljon, mutta ne väsy heti ja sitten äiti otti minut syliin, etten olis häirinny niitten unia.

Äiti ja Sami kävi kaupungilla ja jätti minut yksin. Tai enste olin Naukun kanssa, mutta sitten sen piti mennä töihin niin jäin yksin vähäksi aikaa. Onneksi Nauku pisti minut boksiin, ku muuten olis pelottanu. Mutta äiti tuliki heti kohta niin ei ees tarttenu olla kauaa yksin. Illalla kyllä taas piti olla vähän aikaa yksin ku ne meni kauppaan, mutta mie nukuin sen koko ajan niin ei haitannu. Toisena päivänä piti taas olla yksin vahtimassa sitä asuntoa ku ne meni kylään jonnekki. Oikeasti kyllä nukuin vain koko ajan. Mutta maanantaina ei tarttenu olla yksin, ku Nauku oli minun kanssa koko aika! Pääsin käymään pyykkituvallaki ku en halunnu jäädä yksin!! Ja sitä paitsi, äiti osti mulle paljon herkkuja kaupungilta!

Illalla taas sitte mentiin junaan ja lähettiin kotiin. Meillä oli taas semmonen nukkumahytti, jossa oli koiran boksille iso tila. Siinä hytissä on kiva matkustaa ku saa tutkia sängynaluset ja sitten vain nukkua rauhassa. Alkumatkasta käy vain se setä kysymässä lippuja ja äiti jostain syystä ei koskaan anna minun nuuskia sitä, vaan ottaa syliin tai käskee olla paikalla. No, aamulla ku äiti heräs niin oltiinki vasta Kemissä ja olis pitäny jo olla paljon lähempänä kotia oikeasti. Se juna oli myöhässä, niin minun piti sitten oottaa jalat ristissä vielä tosi kauan, että oltais perillä ku pissatti niin mahoton.

Sitten ku juna pysähty ja päästiin äitin kanssa ulos sieltä tungoksesta niin syöksyin suoraan sinne ruohikkoon pitkälle pissalle. Ja sitten kohta oltiinki kotona ja äiti meni töihin. Mutta mie pääsinki Samin kanssa kyläileen, eikä tarttenu jäädä nukkuun!!

Joo ja sitte eilen taas sain kulkea pitkän matkan lenkillä irti ku seurasin nätisti rinnallaki vapaana!

Taikuri